Psyykkinen valmennus osana arkena

18 Feb

http://yle.fi/uutiset/psyykkinen_valmennus_auttoi_mikkelin_passarit_voittoputkeen/7046539)

Törmäsin hiljattain pariin psyykkistä valmennusta käsittelevään artikkeliin, ja tässä oma näkemykseni aiheesta. Haluan alkuun muistuttaa tämän olevan vain tavallisen valmentajan lähestymistapa, ja että alan ammattilaiset ovat niitä, joita viime kädessä kannattaa kuunnella. Uskon kuitenkin, että meistäkin on apua kun asiaan hieman paneudumme… Lisäksi oli rohkaisevaa lukea yllä olevasta jutusta, että esimerkiksi mentaalipuoleen kouluttaunut Ville Salminen tekee samankaltaisia asioita kuin mekin. Lentopallossa seurat eivät kuitenkiaan tavallisesti palkkaa urheilupsykologia, sillä varat halutaan (ihan hyvistä syistä) ohjata muualle. Koska valmennus on jatkuvaa kompromissien tekemistä, jää mentaalipuoli siis usein lentopallovalmentajien vastuulle.

Ljubljanassa ACH Volleylla on kolme täysipäiväistä staffin jäsentä: päävalmentaja, apuvalmentaja ja fysioterepautti. Lisäksi peleissä ovat apuna tilastomies ja lääkäri. Jos kaiken voisi tehdä talouden puitteissa viimeisen päälle, varmasti suurempi joukko olisi koko ajan paikalla… Paremman puutteessa olemme kuitenkin jakaneet vastuut siten, että päävalmentaja vastaa lentopallon ohella fysiikkavalmennuksesta ja minä vastaan lentopallon ohella monesta täysipäiväisen skoutin hommasta. Fysioterepautti toimii työnsä ohella huoltajana, sekä harjoitusten aikana myös apuvalmentajana (laskee pisteitä, kerää palloja, jne.)

Psyykkinen valmennus -niinkuin me sen ymmärräme- taas kulkee mukana päivän jokaisessa aktiviteetissa, alkuverryttelystä fysion pöydälle. Valmentaja Olli Kuoksa kirjoittikin aiheesta hiljattain sanoin: ”Onko psyykkistä valmennusta? Vai onko vain valmennusta?” Jos filosofiamme pitäisi tiiviistää yhteen lauseeseen, se kuuluisi kenties näin:

Lisäämme luottamusta valmistautumalla huolellisesti.”

Tämä tarkoittaa pelaajan luottamusta omiin kykyihinsä, mutta myös pelaajien luottamusta toisiinsa sekä meihin valmentajiin. Luottamuksen rakentaminen ei kuitenkaan ole kärsimättömien hommaa- vie aina oman aikansa ennenkuin palaset loksahtavat edes jotenkin paikoilleen. Etenkin alkuvaiheessa on tavallista, että valmentaja kohtaa vastarintaa. Jos kuitenkin teet hyvää työtä päivä kerrallaan, pelaajat näkevät sen. Ihmiset kyllä aistivat, jos heistä välitetään. Jos kykenemme rakentamaan luottamukseen perustuvan kulttuurin, uskon suurimman työn olevan jo tehty.

Pressure is what you feel when you dont know what you are doing.”

Kuulin tämän lauseen jo kauan sitten, ja edelleen se on mielessä jokaisessa pelissä. Roolini on nyt toinen, mutta valmistautumisen tärkeys ei ole muuttunut mitenkään. Jos olet valmistautunut huolellisesti, myös mieli on luottavainen ja osaat nautti tilanteesta eri tavalla. Yritämme kaikin tavoin vähentää epäselvyyksien määrää, ja luoda pelijärjestelmän johon pelaajat voivat pahassa paikassa tukeutua. Toisin sanoen emme halua pelissä tulevan vastaan mitään, mitä emme olisi jo harjoituksissa käyneet läpi. Alta löydät viisi käytännön asiaa, joilla pyrimme kasvattamaan luottamusta ja valmistautumaan pelitilanteen paineisiin.

1. Keskustelemme pelaajien kanssa päivittäin

Arki pyörii tiiviisti pelien ja harjoitusten ympärillä, ja jokainen valmentaja puhuu joukkueelleen paljon. On kuitenkin tärkeää, että valmentajat raivaavat tilaa myös kahden keskisille keskusteluille. Koen, että parhaiten nämä kohtaamiset hoituvat epämuodollisissa tilanteissa- en esimerkiksi yleensä näe syytä pyytää pelaajaa toimistolle keskusteluun, vaikka joskus teemme niinkin. Tavallisesti riittää, että ennen tai jälkeen harjoituksen (tai lyhyesti jopa tauon aikana) menemme sivummalle, ja vaihdamme pari sanaa siitä mitä hänelle kuuluu. Tiettyyn rajaan asti pyrimme olemaan ajan tasalla pelaajan siviilielämästä ja sen vaikutuksesta pelaamiseen, mutta tavallisimmin vain varmistamme, että kaikki on ok terveden, levon, ja pelaajan oman roolin kanssa. Saatamme lisäksi puhua siitä, mitä taitoja tänään hiotaan. Itse näen keskusteluille kaksi tärkeää perustetta. Toinen on edellä mainittu luottamuksen ansaitseminen, ja toinen on asioiden selkeys.

Usein unohdamme, etteivät pelaajat välttämättä tiedä mitä valmennusjohto ajattelee. Pelaajan oloa helpottaa paljon, jos hän tietää tarkoin mitä häneltä odotetaan, mikä hänen roolinsa on, ja esimerkiksi miksi valmentaja teki jonkin päätöksen niin kuin teki. Tunnen valmentajia, jotka ajattelevat, ettei valmentajan ikinä tarvitse ”selitellä” pelaajalle tekemisiään. Kyse ei kuitenkaan alkuunkaan ole tästä. Samaa mieltä ei aina voi eikä tarvitse olla, mutta koskaan ei ole haitaksi varmistaa ettei pinnan alla turhaan kuohu. Pepperdinessa Marv Dunphy piti yhtenä periaatteenaan yksinkertaista lausetta ”Assume Nothing.” Miksi meidän pitäisi olettaa mitään, jos voimme olla varmoja?

Kaikki väärinkäsitykset ovat seurausta olettamisesta.

2. Opetamme pelaajia toimimaan joukkueena

Olemme aikaisemmin puhuneet sekä joukkueen arvoista, että käytöksen merkityksestä. Alla joitakin näihin liittyviä asioita, jotka usein päätyvät whiteboardillemme. Kuten todettu, valmentajan ja pelaajien tulee yhdessä sopia asioista joita he arvostavat. Arvot ovat pysyviä ihanteita, joita on helppo pitää joukkueen henkisenä selkärankana silloinkin, kun jossakin myrskyää.

Do and say things that make your teammates better.”

On great teams teammates hold each other accountable..”

You can get angry, you can get frustrated, or you can get better.”

You get what you value, you get what you tolerate.”

On great teams teammates play for each other.”

Pidän lentopallon teknisistä asioista paljon. Karu totuus kuitenkin on, ettei tiukassa pelissä mikään tekninen tai taktinen asia voita joukkuetta, jonkan jäsenet ovat oikeasti sitoutuneet toimintaan. Samojen asioiden arvostaminen auttaa kasvattamaan joukkuetovereiden keskinäistä luottamusta.

3. Puhumme ajatuksista ja kehonkielestä

Tavallisesti whiteboardin toinen puoli käsittelee kunkin päivän harjoitusta, sekä niitä asioita mitä sillä hetkellä hiomme. Kääntöpuolelle olemme kirjoittaneet joukkueen arvot, joitakin teknisiä asioita, sekä muun muassa tämän sitaatin:

As a single footstep will not make a path on the earth, so a single thought will not make a pathway in the mind. To make a deep physical path, we walk again and again. To make a deep mental path, we must think over and over the kind of thoughts we wish to dominate our lives.”

– Henry David Thoreau

Olemme piirtäneet sen alle kaksi kuvaa. Molemmat alkavat samasta pisteestä nimeltä ”Bad pass.” Toinen (sinisellä) näyttää mitä tapahtuu jos ajattelet itseksi ”Ok, next play.” ja toinen (punaisella) mitä tapahtuu jos reaktiosi on aina ”#$%#%!” Jos ajatuksesi kulkevat aina samoja polkuja, tulee näistä poluista lopulta syviä. Muutamalla nuorella pelaajalla on tämän kanssa paljon tekemistä, ja lopulta rautalangasta väänsimme heille visuaalisen mallin. Punaisia viivoja täynnä oleva kuva ei enää niin houkuttele -etenkään kun vertaa rauhalliseen siniseen. Puhumme myös käsitteestä Behavior drives emotion. Haluatko, että urasi lopulla muistat kaikki huonot suoritukset paremmin kuin hyvät? Näin kuitenkin käy, jos yhdistät johonkin tapahtumaan voimakkaan tunnelatauksen. Asiat tulisi, kuten Kuoksakin sanoo, kohdata neutraalisti ja jatkaa sitten matkaa.

Every cell in your body is listening to your thoughts.”

Eräs mielenkiintoinen ja vähän opetettu taito liittyy kehon kieleen. Emme 2010-luvulla voi ajatella, että ajatuksemme ovat erossa siitä, mitä fyysinen kehomme tekee. Ihminen on kokonaisuus ja meidän täytyy varoa mitä kerromme itsellemme. Negatiivisista ajatuksista puhuimme jo edellä, mutta harva tulee ajatelleeksi, että myös ihmisen kehonkieli vaikuttaa huomattavasti siihen mitä hän kulloinkin tuntee. Eikä vain yksilöön itseensä, vaan myös siihen mitä muut hänen ympärillään tuntevat. Laadimme pienen listan asioista, joita meidän kannattaa kehollamme ilmaista: Haluamme esimerkiksi aina kulkea selkä suorana, iloitsemaan pisteistä ja niin edelleen. Toisekseen emme halua ristiä käsivarsia ”puskaan”, roikkua verkossa, potkia palloja, ja sitä rataa. Sekä omat että vastustajat seuraavat sinua tarkasti, pienistä faneista puhumattakaan. Kaikille heille kehosi kertoo jotakin sinusta, halusitpa sitä tai et.

4. Luomme pelitilanteeseen valmistavan pelijärjestelmän ja harjoitusympäristön

Eräs valkotaulumme vakiovieraista on sitaatti ”There are no little things.” Vaikka pelitilanne on aina joiltakin osin tuntematon, auttaa systemaattinen pienten asioiden harjoittelu lisäämään hallinnan tunnetta ja vähentämän painetta. Toisinsanoen harjoituksissa ei ikinä ole palloa, jolla ”ei ole väliä.” Kaikella on väliä. Sillä nostatko pallon 40cm vai 50cm oikealta puoleltasi on väliä. Sillä ottaako passari ensimmäisen askeleen oikealla vai vasemmalla jalalla on väliä. Sillä mitä keskitorjuja huutaa noston ollessa irti on väliä. Urheilijalle tuo suurta turvaa harjoitella asioita, jotka tehdään koko ajan samalla tavalla. Yksi harjoittelun tärkeimmistä tavoitteista on tehdä pelitavasta tuttu ja yksityiskohtainen, jotta vältymme tarpeettomilta yllätyksiltä ja luotamme kykyymme pelata.

Harjoitusympäristöllä tarkoitan tässä kahta asiaa. Karkeasti ottaen kaikki valikoimamme treenit ovat joko (1.) opetusharjoitteita tai (2.) kilpailuharjoitteita. Molemmat kategoriat ovat 95% pelinomaisia, ja molempien aikana opetamme (mutta kilpaillessa toki hieman vähemmän.) Tyypillisesti harjoituksen ensimmäinen pallollinen 45 min menee yksityiskohtien hiomisessa. Viimeisen 1h 15min ajan taas yritämme siirtää nämä yksityiskohdat tilanteeseen, jossa kilpaillaan voitosta. Läsnä ovat pistelasku, nopea tempo, sanktio häviäjille, ja niin edelleen. Lisäksi pidämme kirjaa siitä kuka voittaa ja häviää harjoituksissa, ja käytämme näitä faktoja apuna päättäessämme esimerkiksi peliajasta. Vaikka pelitilanteen -saati arvokisojen finaalin- painetta et harjoituksissa täysin pysty simuloimaan, jo pienenkin paineen alle pelaamisesta on urheilijoille hyötyä. Lisäksi oppiminen on tila-sidonnaista, joten jos pelissä lasketaan pisteitä, teemme niin myös harjoituksissa.

5. Luomme rutiineja

Rutiineja rakennetaan harjoituksissa, joten oikeastaan tämä on jatkoa edelliselle… Ohessa joitakin työkaluja, joita käytämme taitojen (myös henkisten taitojen) opettamiseen. Yleensä nämä joko löytyvät valkotaulultamme, tai puhumme niistä muuten päivittäin.

Are you ready to play? Lause löytyy pukukoppimme seinältä. Sen tarkoitus on muistuttaa, että sillä hetkellä, kun astut halliin sinun täytyy olla henkisesti valmis pelaamaan. Jokainen pelaaja toimii omalla tavallaan, emmekä liiaksi puutu heidän alkurutiineihinsa niin kauan kuin heillä jokin rutiini on. Pelaajien ei siis tarvitse keskittyä silmät kiinni salin ovella, mutta arjen hälinä täytyy jollakin keinolla jättää taakse ennen kuin astumme parketille.

Little rocks. Pidän kovasti ”isojen” ja ”pienien” kivien konseptista. Isot kivet koskevat joukkueen kehityskohteita, ja pienet yksittäisen pelaajan taitoja. Tyypillisesti annamme joka treeniin pelaajalle yhden kehityskohteen johonkin hyökkäystaitoon ja toisen johonkin puolustustaitoon- heillä siis on aina jotakin mitä ajatuksella hioa. Vaikka kivet ovat enimmäkseen teknisiä ja taktisia asioita, osalla pelaajista ne liittyvät myös mentaalipuolelle. Parille kaverille taululla lukee muistutuksena viesti ”no swearing,” sillä heillä on pinttinyt tapa harmitella aivan joka pallon jälkeen kaikkea. Koska koimme, että tämän tavan korjaaminen on nyt tärkeämpi kuin minkään teknisen asian, ohjaamme myös opetuksen siihen suuntaan. (No, täysin robotteja emme voi olla, ja joskus täytyy jokaisen päästää höyryjä ulos… Mutta ei läheskään jokaisen suorituksen jälkeen.)

Illegal plays. Lista laittomista suorituksista löytyy niinikään valkotaululta. Kyseessä olevat suoritukset eivät varsinaisesti ole lentopallon sääntöjen vastaisia, mutta silti haitaksi joukkueelle. Vaikka kyseessä on enimmäkseen taktisista asioista koostuva lista, on yksi yleisimmistä laittomuuksista negatiivinen kehonkieli. Jos pelaajan ”telesna govorica” on asiatonta, laitamme rauhassa treenin hetkeksi poikki, ja jatkamme kun taas näytämme urheilijoilta.

Serving routine. Lentopallon ainoa suljettu taito on syöttö, ja siten ainoa suoritus jossa et reagoi jonkin muun pelaajan toimintaan. Koska syöttö on lisäksi kenties tärkein lentopallosuoritus, haluamme pelaajien toimivan saman rutiinin kautta joka kerta, sekä fyysisesti, että ajatusissa. Osalle emme tästä juuri puhu, sillä he ovat itsevarmoja, tasaisia suorittajia. Joillekin pelaajista taas voi olla suurtakin apua tietoisesta rutiinista, joka auttaa heitä kohdistamaan ajatukset olennaiseen.

Olipa joukkueessa alan koulutuksen saanut ihminen tai ei, yhdestä asiasta olen kuitenkin ihan varma. On ehdottoman tärkeää, että henkisessä valmennuksessa apuna oleva ihminen kulkee saman matkan pelaajien mukana alusta loppuun. Pelaajilla täytyy olla luottamukseen perustuva suhde hänen kanssaan, eikä tällaista yhteyttä voi luoda satunnaisilla visiiteillä.

To be trusted is a greater compliment than being loved.” George MacDonald

Lauri H.

lhakala82@yahoo.com

PS. Talvikisojen aikaan julkaistiin myös tämä hieno artikkeli:

http://yle.fi/urheilu/urheilupsykologi_ronkainen_menee_sinne_missa_urheilijat_ovat_-_onnistumiseni_ei_ole_mitattavissa_mitaleissa/7061487?ref=leiki-es

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: