Johtamisesta, lyhyesti

31 Jul

Olen pariinkin otteeseen kirjoittanut valmentajan tehtävistä ja niiden tärkeysjärjestyksestä. Kaikkein nuorimpien kohdalla tärkeintä on varmasti kannustaminen ja loputon positiivisuus. Pian huomio kuitenkin siirtyy itse lentopallon pelaamiseen: tämä on se tapa jolla lajimme oikeasti elää, kasvaa ja kehittyy. Useampi ihminen on kuitenkin kommentoinut juttuja ihmetellen ”Mikä sitten on tärkeintä kun valmennetaan aikuisia?” Kannustaminen eri muodoissaan on ihmiselle tärkeää riippumatta siitä, minkä ikäinen hän on. Lentopalloilijan täytyy myös pelata lentopalloa riippumatta siitä, minkä ikäinen hän on. Aikuisista puhuttaessa jyvät kuitenkin erottaa akanoista valmentajan kyky johtaa. Osaako hän kohdella ihmisiä yksilöinä, ja saa heidät toimimaan joukkueena?

Seuraava valmentajan uraa kuvaava kolmen portaan stoori tulee vastaan usein (ja pätee myös allekirjoittaneen kohdalla) : (1.) Kun valmentaja aloittaa uransa, hän ei ole varma toimintatavoistaan. Hän valmentaa ensin niin kuin häntä itseään on valmennettu, ja kerää mahdollisimman paljon erilaisia harjoitteita muilta. Hän pitää niistä subjektiivisesti parhaiksi kokemansa. (2.) Valmentaja alkaa hitaasti ymmärtää eron metodien ja periaatteiden välillä. Yhtäkkiä periaatteet ohjaavat toimintaa siten, että parhaat metodit onkin helppo löytää. Kerääminen jää pois. (3.) Valmentaja ymmärtää, että tässäkin ammatissa kyse on ihmisistä, ei vain pallon pelaamisesta. Toiminnan ykköstavoitteeksi nousee yksilöiden opettaminen ja suoraselkäinen johtaminen.

Joskus kuulee sanottavan, että kaltaiseni nuoren valmentajan on parempi olla vain korvana kun kokeneet puhuvat johtamisesta. Olen tästä sekä samaa, että eri mieltä… Kokemus itsessään ei tee kenestäkään hyvää johtajaa, vaikka siitä voi toki olla hyötyäkin. Tulevalla kaudella valmennan Sloveniassa joukkueessa, jonka vanhimmat pelaajat ovat suurinpiirtein samanikäisiä kuin meidän valmennuskaksikko. Viimeksi tänään minulta kysyttiin ”Miten te kolmekymppiset kaverit voitte uskottavasti johtaa toimintaa?” Monenlaisia asioita pyörii mielessä nyt kauteen valmistauduttaessa, mutta huoli johtamisesta ei jostain syystä ole yksi niistä (aika näyttää pitäisikö tästä olla enemmänkin huolissaan.)

Syy rauhallisuuteen on yksinkertainen: Uskomme vakaasti periaatteisiin. Uskomme fysiikan lakeihin, biomekaniikan lakeihin, sekä ihmisen käyttäytymistä ohjaaviin lakeihin (Laws of Behavior.) Emme usko kikkoihin, manipulointiin, emmekä minkään valtakunnan ”leadership/ management styleihin” joissa pitää tietää alaisten lapsuuden kokemukset, syntymäjärjestys tai mitään siihen liittyvää. Tiedämme, että ihmisten johtamisesta on olemassa tutkittua, käyttökelpoista tietoa. Tiedämme, että jokaisella ihmisellä on sisään rakennettu tarve tulla kohdelluksi yksilönä, ja että jokaiselle ihmiselle oman itsen hyvinvointi on tärkeä asia. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Kahdella eri (menestyneellä) valmentajalla voi olla käytössään hyvinkin erinäköisiä metodeja, mutta periaateet niiden takana ovat hyvin samanlainsia. Kahden pelinomaisen harjoitteen pelaajamäärät, pistelaskut ja jatkopallot voivat poiketa tyystin, mutta harjoittelun spesifisyys on läsnä molemmissa. Valmentaja voi kohdella kahta pelaajaa hyvinkin erilaisilla tavoilla: ehkä hän tietää, että toisen kanssa voi olla paljon ankarampi kuin toisen. Silti periaatteet pysyvät: Molempia kohdellaan kunnioituksella, heille ollaan suoria ja rehellisiä, ja jos heillä on sanottavaa, heitä molempia myös kuunnellaan.

Johtamisesta, motivoinnista ja ihmisten kohtelemisesta on kirjoitettu varmaan kirjastollinen kirjoja. Yhdellä blogikirjoituksella ei tuohon tietomäärään voi paljon lisätä, mutta yhtä asiaa haluan vielä painottaa… Nimittäin: Jos valmentaja oikeasti osaa käsitellä pelaajiaan ja saa heidät toimimaan ryhmänä, voi tämä yksi ominaisuus lyhyessä juoksussa voittaa hänelle melkein mitä vain. Pitkän aikavälin menestykseen vaaditaan toki muutakin, mutta lyhyisiin projekteihin erikoistuneet kaverit kiertävät seurasta toiseen juuri kyseisen ominaisuuden ansioista. Tällainen saattaa toimia aikuisia valmennettaessa, sillä pelaajilla on jo kauden alussa tilillään tuhansia tunteja määrätietoista harjoittelua, ja pelikokemusta kovista sarjoista. (On itseasiassa hieman surullista, että tällaisen, usein karismaattisen johtajan lajitaidoissa voi olla puutteita, mutta kyky johtaa ja saada joukkue toimimaan peittää alleen kaiken muun. Sitten nuoret valmentajat kehityksensä ”metodienkeruu vaiheessa” juoksevat ajattelematta kopiomaan kaiken mitä hän treeneissä tekee.)

Joskus puhutaan, että nuorten valmentaminen on ihan erilaista kuin aikuisten. Jälleen, olen samaa ja eri mieltä. Monta kertaa vahvoilla johtamis- ja lajitaidoilla varustettu kaveri voi valmentaa sekä pikkujunnuja, että aikuisia. He ovat harvassa, mutta näitä ihmisiä kyllä löytyy. Vastaavasti ikänsä vain aikuisia tai nuoria valmentaneelta voi puuttua työkalupakistaan toiseen vaadittavat ominaisuudet. Jokatapauksessa valmentajalle on vain hyötyä siitä, että hän osaa puhua ihmisille, olipa opetuksen kohteena lajitekniikka tai ihmisuhdetaidot.

Whether you coach girls or boys, youth or adults… Coaching is always coaching because principles always underlie methods.

Tenolla,

Lauri H

lhakala82@yahoo.com

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: